Turvallisuus perhehoidossa on laaja ja monitahoinen kysymys, jonka äärellä usein olemme.
Perhehoidon turvallisuuteen sisältyy sekä perhehoitajan kokema turvallisuuden tunne että asiakasturvallisuus. Perinteisesti hoivan tuottamisessa on painottunut asiakasturvallisuus, vaikka viimeaikoina onkin kiinnitetty enemmän huomioita hoivatyötä tekevien omaan turvallisuuteen ja työhyvinvointiin. Perhehoidon kentällä nämä ovat vielä kovin harvinaisia ja mielipiteitä jakavia käsitteitä. Vuosi sitten kirjoitin, ettei perhehoitaja voi luoda turvallisuuden tunnetta ympärilleen, jollei itse koe olevansa turvassa.
Asiakasturvallisuuteen on perhehoidonkin osalta kiinnitetty enenevässä määrin huomioita. Perhehoidon valvontaa kehitetään ja perhehoito mainitaan myös palvelujen tuottamisen riskienhallinta- ja omavalvontasuunnitelmissa. Siitä, miten varmistetaan perhehoitajan kokemaa turvallisuutta, on vaikeampaa löytää mainintoja.
Turvallisuuden tunne rakentuu monista tekijöistä. Perhekodin fyysiseen turvallisuuteen perhehoitaja voi itse monin tavoin vaikuttaa, taloudelliseen turvallisuuteen ei niinkään. Tietysti perhehoitaja voi varautua äkillisiin muutoksiin tulotasossa. Hoitopalkkion olessa sidottuna hoidettavuuskriteereihin, voi palkkio yllättäen muuttua kriteeristön päivityksen yhteydessä. Tällöin perhehoitaja joutuu punnitsemaan toimeentulon ja pysyvyyden turvaamisen välillä.
Psyykkinen turvallisuus heijastuu vahvasti hyvinvointiin. Perhehoitajan arjessa on paljon moniammatillisissa verkostoissa työskentelyä, joka tutkitusti kuormittaa, eikä perhehoitajalla ei ole työyhteisöä tukenaan. Kun tähän lisätään vielä perhehoitajan oman persoonan kautta tapahtuva vuorovaikutus perhehoidettaviin, on tilanne haastava. Perhehoitajalla ei ole mahdollisuutta samanlaiseen työsuojeluun kuin työsuhteessa olevilla, vaikka kokisi tulleensa huonosti kohdelluksi, tai jopa kiusatuksi. Näissä tilanteissa perhehoitajalle tarjotaan työnohjausta, kun työyhteisössä tilanne puretaan työsuojelun toimesta.
Kaikkien yhteinen päämäärä on hyvinvoivat perhehoidon asiakkaat. Tämä vaatii yhteistä ja avointa pohdintaa erilaisista mahdollisuuksista esimerkiksi riittävän taloudellisen turvallisuuden varmistamiseksi, hyvinvointiin liittyvien kysymysten sekä haastavien tilanteiden ratkaisemiseksi. Lisäämällä läpinäkyvyyttä, avaamalla erilaisia näkökulmia ja luottamalla toistemme osaamiseen luomme vahvat ja turvalliset rakenteet perhehoidolle. Perhehoidon kehittäminen vaatii aina perhehoitajien osallistumista prosessin kaikkiin vaiheisiin.
Vain muutos on pysyvää. Perhehoidon arjessa jatkuviin muutoksiin on sopeuduttava. Moniin muutoksiin perhehoitaja ei itse voi vaikuttaa, vaikka ne koskettavat häntä itseään, koko perhettä ja kotia. Perhehoidossa vahvistetaan pysyvyyden elementtejä ja samalla valmistaudutaan muutokseen. Ehkäpä juuri perhehoidossa eletään todeksi tuota vanhaa viisautta elämän jatkuvasta muutoksesta.
Hyvinvointialueiden sisällä suunnitellut muutokset palveluiden järjestämisen tavoissa ovat siirtymässä käytäntöön. Ensin on yhdenmukaistettu toimintoja, joka on tuonut monille muutoksia tuttuihin toimintatapoihin ja nyt alkaa yhtenäinen muutostyöskentely. Tämä vaatii henkilöstöltä kykyä mukautua muutoksiin. Samoja valmiuksia kuin meiltä perhehoitajilta vaaditaan. Henkilöstön hyvinvointi muutosten keskellä on herättänyt huolta ja erilaisia malleja hyvinvoinnin varmistamiseksi on laadittu. Merkityksellisenä muutokseen suhtautumisessa pidetään osallisuuden varmistamista. Mitä enemmän voi itse vaikuttaa, tulla kuulluksi omasta näkökulmastaan, sitä helpompi muutokseen on osallistua.
Mikä on perhehoitajien osallisuuden mahdollisuus perhehoitoa koskevissa muutoksissa niin omassa perhekodissaan kuinorganisaation tavassa järjestää perhehoitoa. Lukemattomat perhehoidon uudistukset on tehty kuulematta perhehoitajien ääntä johtavien viranhaltijoiden ja asiantuntijoiden varassa. Voisimme ottaa mallia tavasta, jolla uusia sairaaloita suunnitellaan. Henkilöstö pääsee virtuaalilaseilla ”kulkemaan” tiloissa ja kommentoimaan toimivuutta esimerkiksi apuvälineiden käytön näkökulmasta. Tällä varmistetaan työskentelyn sujuvuus uusissa tiloissa. Toivon, että myös perhehoidon kehittämisessä annetaan arvoa ”työn sujumiselle” ja siirrytään toimijalähtöiseen kehittämiseen, jossa perhehoitajat nähdään tasavertaisina kehittäjinä ja perhehoitoarjen asiantuntijoina. Tällöin muutos ei ole uhka, vaan yhteinen mahdollisuus toteuttaa entistä parempaa perhehoitoa.
Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, miten muutoksiin suhtautuu. Tämä pätee niin perhehoitoarkeemme, perhehoidon järjestämiseen kuin järjestötoimintaankin. On meistä kiinni, näemmekö muutoksen uhkana vai mahdollisuutena, koska vain muutos on pysyvää.
Perhehoitajat tai perhehoidon kanssa työskentelevät saavat usein vastata kysymykseen, mitä perhehoito on? Usein vastaamme sen olevan hoivaa ja huolenpitoa, jota perhehoitaja antaa omassa kodissaan tai hoidettavan kotona. Usein myös viittaamme sijaisperheisiin, koska se on monille tutuin perhehoidon muoto. Viime aikoina olen saanut pohtia syvällisemmin, mitä perhehoito on ja miten se eroaa muista sosiaalipalveluista. Miten perustelemme perhehoidon paikkaa palveluvalikossa. Mitä enemmän perhehoitoa pohtii, sitä enemmän sen erityisyys ja moniulotteisuus korostuu. Vaikka perhehoidon muotoja ja toteutustapoja on monia, on kaikissa sama ydinsisältö. Perhehoitaja antaa hoivaa ja huolenpitoa omalla persoonallaan omassa tai hoidettavan yksityiskodissa. Perhehoidon ihmissuhteet ovat tasa-arvoisia, toista osapuolta yksilönä kunnioittavia. Perhehoitajan ja hoidettavan välillä ei ole tittelin tai työtehtävän mukanaan tuomaa valta-asemaa toiseen nähden. Vaikka sijaisvanhempi on vanhemman roolissa perhehoidettavaan lapseen nähden, ei hän ole julkisen vallankäyttäjän asemassa. Toki perhehoitaja kasvattaa lasta ja siten myös määrittää esimerkiksi vapaan liikkumisensa rajat, kotiintuloajat ja muut kodin yhteiset säännöt. Perhehoidossa ei vedota valta-asemaan, vaan kodinsääntöjen noudattaminen perustuu yhteisiin sopimuksiin ja osapuolten väliseen kunnioitukseen sekä yhdessä jaettuun arkeen. Perhehoidossa kävellään jonkun matkaa yhdessä elämän polulla. Joskus yhteinen taival on lyhyt, joskus kymmenien vuosien tai jopa koko elämän mittainen.
Juuri tämä ydin on yhteistä kaikille perhehoidon muodoille ja tekee perhehoidosta erityisen sosiaalipalvelun muodon. Palvelua ei toteuteta yksisuuntaisesti työntekijältä asiakkaalle vaan vastavuoroisesti tasavertaisessa ihmissuhteessa.
Vaikka perhehoitajan tehtävä on luonteeltaan sama, riippumatta perhehoidon muodosta, kohdellaan meitä perhehoitajia eriarvoisesti. Osaa meistä kohdellaan yrittäjinä, osaa omassa työssään työllistyvinä, osalla on ansaintatarkoitus ja osalla ei. Perhehoidon monimuotoistuessa lokeroimisesta ja pirstaleisuudesta on päästävä eroon. Perhehoitajilla tulee olla monipuoliset mahdollisuudet toteuttaa perhehoitajuuttaan.
Jatketaan vahvaa vaikuttamista meille tärkeiden asioiden eteen niin uuden hallituksen kuin hyvinvointialueiden päättäjienkin suuntaan. Puhutaan perhehoidosta kaikilla foorumeilla, annetaan perhehoidon näkyä ja kuulua, ei vain sosiaalihuollon kentällä vaan koko yhteiskunnassa. Me kaikki yhdessä voimme lisätä perhehoidon tunnettavuutta.
Olemme historiallisen muutoksen äärellä. Vuoden 2023 alusta sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut eivät ole enää kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulla. Uudet hyvinvointialueet ottavat järjestämisvastuun leveämmille hartioille. Kaikkiaan sosiaalihuollon kokonaisuus on jäänyt yleisessä keskustelussa terveydenhuollon varjoon. Monikaan ei tiedosta, että sosiaalihuollon kokonaisuus on kustannusvaikutuksiltaan erikoissairaanhoidon tasoa. Emme siis ole osa marginaalia. Tämän vuoden aikana hyvinvointialueiden valtuustot ovat suurten strategisten ja palvelujärjestelmää koskevien linjausten äärellä. Hyvinvointialueiden valmistelutoimielimet ovat rakentaneet pohjaa tuleville päätöksille. Perhehoidon esillä pitämistä ja vaikuttamistyötä tulee edelleen jatkaa kaikilla alueilla.
Hyvinvointialueet tarvitsevat perhehoitoa. Huomioimalla ja kehittämällä kaikkia perhehoidon muotoja saavutetaan niin taloudellista säästöä kuin inhimillistä ja vaikuttavaa hoivaa ja huolenpitoa. Perhehoitoa lisäämällä helpotetaan myös sote -alojen työvoimapulaa vapauttamalla henkilöstöä raskaampiin hoitomuotoihin ja samalla taloudellisten säästöjen myötä, lisähenkilöstön palkkaus mahdollistuu kulujen nousematta.
Voidakseen toimia tehtävässään, perhehoitajan toimintaedellytykset on taattava. Toimeksiantosuhteisina olemme heikossa asemassa tehtävämme vaativuuteen nähden. Onkin aika herättää vahvaa yhteiskunnallista keskustelua perhehoidon tulevaisuudesta. Perhehoitajan asemaa julkisen hallintotehtävän tekijänä on vahvistettava sekä sosiaali- ja oikeusturvaa parannettava. Perhehoitaja jää usein yksin ja pienin vaikuttamismahdollisuuksin toimeksiantosopimusneuvotteluissa. Perhehoitajalla onkin mahdollisuus valita kumppanikseen hyvinvointialue, joka tuottaa laadukasta perhehoitoa ja kohtelee perhehoitajia arvostaen kumppaneina. Kannattaakin muistaa, että hyvinvointialueet todella tarvitsevat perhehoitoa.
Toimitaan kaikki yhdessä perhehoidon puolesta.
Perhehoitoliiton toiminnassa vuoden merkittävin tapahtuma on liittokokous. Silloin jäsenistö päättää toiminnan suunnan ja valitsee peräsimessä olevan hallituksen. Tällä kertaa suuntaa oli katsottava erityisen tarkasti ja samalla pitkälle tulevaisuuteen strategian muodossa. Haastetta lisäsi monesta suunnasta muuttuva toimintaympäristö. Perhehoitoliiton vakaa talous muuttuvassa rahoitusympäristössä turvaa toiminnan tulevaisuudessakin. Samaan aikaan kaikkien perhehoitajien lähitoimintaympäristö muuttuu hyvinvointialueiden käynnistellessä toimintaansa. Toisille muutos on suurempi ja toisille pienempi, riippuen siitä onko perhehoidon järjestäminen alueella jo keskitetty vai ei. Joka tapauksessa kaikki perhehoidon toimeksiantosopimukset ensin siirtyvät hyvinvointialueille sellaisinaan ilman muutoksia. Toiminnan yhtenäistäminen asettaa edunvalvonnallisia paineita. Yleisesti tiedämme, että hyvinvointialueiden talous tulee olemaan tiukalla ja sopeuttamistoimia vaaditaan. On meidän tehtävämme vaikuttaa, ettei perhehoitajien toimintaedellytyksiä heikennetä. Päättäjille on annettava riittävästi tietoa perhehoidon vaikuttavuudesta päätöksenteon tueksi.
Juuri nyt tehdäänkin vahvaa vaikuttamistyötä perhehoidon näkyvyyden eteen. Samalla on realistisesti tuotava esille toimeksiantosuhteisuuteen liittyviä haasteita ja ratkaisumahdollisuuksia. Työtä tehdään koko Perhehoitoliiton voimin. Osansa antavat niin työntekijät kuin luottamushenkilötkin niin Perhehoitoliiton hallituksessa kuin jäsenyhdistyksissämme. Aikataulu hyvinvointialueiden palvelurakenteen luomiseen on tiukka, koska toimintojen tulee siirtyä saumattomasti vuoden 2023 alusta. Merkittävänä päämääränä seuraavalle strategiakaudelle on asetettu perhehoitolain uudistamisen kirjaaminen seuraavaan hallitusohjelmaan. Toteutuakseen se vaatii vahvaa vaikuttamista juuri nyt.
Vaikka kevätaurinko meitä jo helliikin ja kesä koputtelee ovella, on vielä jaksettava puskea perhehoidon asiaa eteenpäin kaikilla rintamilla. Levätään sitten kesähelteillä ja jatketaan syksyllä. Kaikki yhdessä perhehoidon puolesta!