Taustani tulee terveydenhuollosta, jossa työskentelin erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajana. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten elämäni kuitenkin muuttui peruttamattomalla tavalla, kun perheeseemme muutti kahden tyttäremme lisäksi ensimmäinen sijoitettu lapsi ryhtyessämme sijaisvanhemmiksi. 

Tästä alkoi reilun kymmenen vuotta kestänyt päätoiminen perhehoitajuus. Aika pian ymmärsin, että perhehoito on paljon laajempi kokonaisuus kuin vain meidän tai muiden sijaisvanhempien arki. Tämän ymmärtäminen vei minut niin paikalliseen, alueelliseen kuin valtakunnalliseenkin perhehoidon kehittämiseen niin järjestökentän luottamustoimien ja työtehtävien kuin asiantuntijatehtävienkin kautta. Olen saanut olla mukana perhehoitoa ohjaavan lainsäädännön valmistelussa sekä valtakunnallisten ja maakunnallisten LAPE -mallinnusten tekemisessä. Perhehoitajana toimiminen on erityinen tehtävä, koska siinä perhehoitaja toteuttaa julkista hallintotehtävää omassa yksityiskodissa. Tällä hetkellä toimin luottamustoimessa perhehoitajien valtakunnallisen kattojärjestön ja perhehoidon asiantuntijajärjestön Perhehoitoliitto ry:n puheenjohtajana ja työkseni kehitän perhehoitoa Kymenlaakson Hyvinvointialueella projektipäällikkönä. Perhehoito ei ole pelkästään lastensuojelun tarjoama hoivan ja huolenpidon muoto, vaan myös ikäihmisillä, kehitysvammaisilla henkilöillä ja mielenterveyskuntoutujilla on mahdollisuus saada hoivaa ja huolenpitoa perhehoitajan kodissa tasavertaisena perheenjäsenenä. Perhehoito on merkittävä tuen muoto myös omaishoitajille. Perhehoidon kaikkien muotojen kehittämistä tarvitaan edelleen. Etenkin on löydettävä uusia ratkaisuja syrjäytymisen ehkäisemiseen ja tasapainoisen kasvun ja itsenäistymisen mahdollistamiseen jälkihuollossa.