Vain muutos on pysyvää. Perhehoidon arjessa jatkuviin muutoksiin on sopeuduttava. Moniin muutoksiin perhehoitaja ei itse voi vaikuttaa, vaikka ne koskettavat häntä itseään, koko perhettä ja kotia. Perhehoidossa vahvistetaan pysyvyyden elementtejä ja samalla valmistaudutaan muutokseen. Ehkäpä juuri perhehoidossa eletään todeksi tuota vanhaa viisautta elämän jatkuvasta muutoksesta.
Hyvinvointialueiden sisällä suunnitellut muutokset palveluiden järjestämisen tavoissa ovat siirtymässä käytäntöön. Ensin on yhdenmukaistettu toimintoja, joka on tuonut monille muutoksia tuttuihin toimintatapoihin ja nyt alkaa yhtenäinen muutostyöskentely. Tämä vaatii henkilöstöltä kykyä mukautua muutoksiin. Samoja valmiuksia kuin meiltä perhehoitajilta vaaditaan. Henkilöstön hyvinvointi muutosten keskellä on herättänyt huolta ja erilaisia malleja hyvinvoinnin varmistamiseksi on laadittu. Merkityksellisenä muutokseen suhtautumisessa pidetään osallisuuden varmistamista. Mitä enemmän voi itse vaikuttaa, tulla kuulluksi omasta näkökulmastaan, sitä helpompi muutokseen on osallistua.
Mikä on perhehoitajien osallisuuden mahdollisuus perhehoitoa koskevissa muutoksissa niin omassa perhekodissaan kuinorganisaation tavassa järjestää perhehoitoa. Lukemattomat perhehoidon uudistukset on tehty kuulematta perhehoitajien ääntä johtavien viranhaltijoiden ja asiantuntijoiden varassa. Voisimme ottaa mallia tavasta, jolla uusia sairaaloita suunnitellaan. Henkilöstö pääsee virtuaalilaseilla ”kulkemaan” tiloissa ja kommentoimaan toimivuutta esimerkiksi apuvälineiden käytön näkökulmasta. Tällä varmistetaan työskentelyn sujuvuus uusissa tiloissa. Toivon, että myös perhehoidon kehittämisessä annetaan arvoa ”työn sujumiselle” ja siirrytään toimijalähtöiseen kehittämiseen, jossa perhehoitajat nähdään tasavertaisina kehittäjinä ja perhehoitoarjen asiantuntijoina. Tällöin muutos ei ole uhka, vaan yhteinen mahdollisuus toteuttaa entistä parempaa perhehoitoa.
Meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, miten muutoksiin suhtautuu. Tämä pätee niin perhehoitoarkeemme, perhehoidon järjestämiseen kuin järjestötoimintaankin. On meistä kiinni, näemmekö muutoksen uhkana vai mahdollisuutena, koska vain muutos on pysyvää.