Olemme historiallisen muutoksen äärellä. Vuoden 2023 alusta sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut eivät ole enää kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulla. Uudet hyvinvointialueet ottavat järjestämisvastuun leveämmille hartioille. Kaikkiaan sosiaalihuollon kokonaisuus on jäänyt yleisessä keskustelussa terveydenhuollon varjoon. Monikaan ei tiedosta, että sosiaalihuollon kokonaisuus on kustannusvaikutuksiltaan erikoissairaanhoidon tasoa. Emme siis ole osa marginaalia. Tämän vuoden aikana hyvinvointialueiden valtuustot ovat suurten strategisten ja palvelujärjestelmää koskevien linjausten äärellä. Hyvinvointialueiden valmistelutoimielimet ovat rakentaneet pohjaa tuleville päätöksille. Perhehoidon esillä pitämistä ja vaikuttamistyötä tulee edelleen jatkaa kaikilla alueilla.
Hyvinvointialueet tarvitsevat perhehoitoa. Huomioimalla ja kehittämällä kaikkia perhehoidon muotoja saavutetaan niin taloudellista säästöä kuin inhimillistä ja vaikuttavaa hoivaa ja huolenpitoa. Perhehoitoa lisäämällä helpotetaan myös sote -alojen työvoimapulaa vapauttamalla henkilöstöä raskaampiin hoitomuotoihin ja samalla taloudellisten säästöjen myötä, lisähenkilöstön palkkaus mahdollistuu kulujen nousematta.
Voidakseen toimia tehtävässään, perhehoitajan toimintaedellytykset on taattava. Toimeksiantosuhteisina olemme heikossa asemassa tehtävämme vaativuuteen nähden. Onkin aika herättää vahvaa yhteiskunnallista keskustelua perhehoidon tulevaisuudesta. Perhehoitajan asemaa julkisen hallintotehtävän tekijänä on vahvistettava sekä sosiaali- ja oikeusturvaa parannettava. Perhehoitaja jää usein yksin ja pienin vaikuttamismahdollisuuksin toimeksiantosopimusneuvotteluissa. Perhehoitajalla onkin mahdollisuus valita kumppanikseen hyvinvointialue, joka tuottaa laadukasta perhehoitoa ja kohtelee perhehoitajia arvostaen kumppaneina. Kannattaakin muistaa, että hyvinvointialueet todella tarvitsevat perhehoitoa.
Toimitaan kaikki yhdessä perhehoidon puolesta.