Blogi

Perjantai, Tammikuu 7, 2022, 08:18

Joka kolmas suomalainen perhe on tavalla tai toisella monimuotoinen. Silti palvelujärjestelmämme nojautuu edelleen vahvasti perinteiseen malliin perheestä. Jotta palvelujärjestelmä toimii tasa-arvoisesti, tulee sen huomioida perheiden monimuotoisuus. Tämän tuleekin olla lähtökohtana kaikessa hyvinvointialueen lapsia ja perheitä koskevassa päätöksenteossa alkaen strategiaoista ja suunnitelmista aina tiedonkulkuun, palvelupolkuihin, aukioloaikoihin ja asiakkaan kohtaamiseen saakka.

Tämä edellyttää lapsi- ja perhepalvelujen työntekijöiden tuntemusta monimuotoisten perheiden erityistarpeista. Työntekijöille onkin tarjottava täydennyskoulutusta esimerkiksi monikkoperheiden tukemiseen, monikielisten lasten äidinkielen kehityksen tukemiseen, kulttuurisensitiiviseen työotteeseen sekä uusperheiden perheytymisen tukemiseen.

Adoptioprosessit, adoptiolapsen erityistarpeet sekä adoption jälkeinen neuvonta ja jälkipalvelut vaativat keskitettyä osaamista. Tarjolla tulee olla riittävästi tukea myös adoptoidun juurten etsintään.

Perheen kohdatessa kriisi, on apua saatava nopeasti, kattavasti ja riittävän pitkäkestoisesti.
Kriisiapu on turvattava koko perheelle perhemuodosta riippumatta - myös lapsille sekä uusperheiden ja sijaisperheiden jäsenille. Tätä varten on luotava alueellinen palveluketju, jonka avulla varmistetaan tiedonkulku ja palveluohjaus myös akuutin kriisitilanteen jälkeen.

Perheoikeudelliset yksiköt ja perheoikeudellisten päätösten täytäntöönpano on keskitettävä hyvinvointialueittain. Riittävät resurssit on turvattava ja henkilöstöllä on oltava tietoa monimuotoisista perhetilanteista, kuten lapsen huollon ja tapaamisten sopimisesta silloin, kun kaikki vanhemmat eivät ole lapsen oikeudellisia vanhempia tai kun lapsella on enemmän kuin kaksi huoltajaa. Riittävällä resursoinnilla varmistetaan perheiden pääsy palvelujen piiriin ennen tilanteen kriisiytymistä.

Palveluissa on huomioitava lasten vuoroasuminen. Lasten ja perheiden palvelut, kuten lastensuojelun palvelut, kotipalvelu ja terveydenhuolto on turvattava lapselle ja tämän perheelle molemmissa kodeissa, myös silloin, kun kodit sijaitsevat eri hyvinvointialueilla.

Lapsiperheiden kotipalvelun saatavuus on varmistettava ja tiedotukseen on panostettava, jotta perheet löytävät tarvitsemansa palvelun piiriin. Jotta kotipalvelu tukee perheitä, on sen toimittava perheiden tarpeiden ehdoilla esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi on sairastunut ja tarvitsee apua lapsesta huolehtimiseen.

Palvelujen on tuettava tahattomasti lapsettomien perheellistymistä esimerkiksi hedelmöityshoitojen avulla. Lapsettomia perheitä tulee kohdella yhdenvertaisesti myös eropalveluiden osalta.

Lastensuojelun perhehoitoa on kehitettävä ja perhehoidon toimintaedellytykset varmistettava. Tämä edellyttää alueellista perhehoidon toimintaohjetta sekä yhteistyötä perhehoitajien ja perhehoitoyhdistysten kanssa. Sosiaalityöntekijöiden osaaminen laajasti perhehoidon kokonaisuudesta on taattava täydennyskoulutuksella.

Hyvinvointialueen on työnantajana tuettava henkilöstönsä perheen ja työn yhteensovittamista erilaisissa perhetilanteissa. Joustoissa on huomioitava monimuotoiset perhemallit sekä erityistilanteet, kuten läheisen menettäminen tai avo- ja avioeroihin liittyvät kriisit. Perheystävällisyys on huomioitava myös ostopalveluyrityksiä valittaessa. Perheystävällisyys ei kuitenkaan saa tarkoittaa lapsettomien syrjimistä lapsiperheellisten kustannuksella.

Järjestöjen ja hyvinvointialueiden yhteistyön on oltava kattavaa ja suunnitelmallista. Järjestöistä löytyvää kokemus- ja asiantuntijatietoa on hyödynnettävä palvelujen kehittämisessä ja järjestämisessä. Selkeillä rakenteilla taataan tiedonvaihto järjestöjen ja hyvinvointialueiden välillä. Järjestöjen toimintaa on tuettava myös tarjoamalla maksuttomia kokoontumistiloja esimerkiksi osana perhekeskuksia tai kohtaamispaikkatoimintaa. Järjestöt tuottavat korvaamatonta vertaisuuteen perustuvaa tukea.


Ei viestejä
(*) Vaaditut kentät
Copyright (c)2021, All Rights Reserved.
Osumalaskuri: 9726